puhelin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index pu)

Etymology[edit]

From puhella +‎ -in.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈpuɦelin]
  • Hyphenation: pu‧he‧lin

Noun[edit]

Finnish Wikipedia has an article on:

Wikipedia fi

puhelin

  1. telephone
  2. Short for puhelinnumero ‎(telephone number).

Declension[edit]

Inflection of puhelin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative puhelin puhelimet
genitive puhelimen puhelimien
puhelinten
partitive puhelinta puhelimia
illative puhelimeen puhelimiin
singular plural
nominative puhelin puhelimet
accusative nom. puhelin puhelimet
gen. puhelimen
genitive puhelimen puhelimien
puhelinten
partitive puhelinta puhelimia
inessive puhelimessa puhelimissa
elative puhelimesta puhelimista
illative puhelimeen puhelimiin
adessive puhelimella puhelimilla
ablative puhelimelta puhelimilta
allative puhelimelle puhelimille
essive puhelimena puhelimina
translative puhelimeksi puhelimiksi
instructive puhelimin
abessive puhelimetta puhelimitta
comitative puhelimineen

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

Related terms[edit]

Verb[edit]

puhelin

  1. First-person singular indicative past form of puhella.
    • Puhelin puhelimessa.
      • I chattered on the telephone.