matkapuhelin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

matka ‎(travel) +‎ puhelin ‎(telephone)

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: mat‧ka‧pu‧he‧lin
  • IPA(key): /ˈmɑtkɑˌpuhelin/

Noun[edit]

matkapuhelin

  1. A mobile phone, mobile telephone, cellular or cell phone.

Declension[edit]

Inflection of matkapuhelin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative matkapuhelin matkapuhelimet
genitive matkapuhelimen matkapuhelimien
matkapuhelinten
partitive matkapuhelinta matkapuhelimia
illative matkapuhelimeen matkapuhelimiin
singular plural
nominative matkapuhelin matkapuhelimet
accusative nom.? matkapuhelin matkapuhelimet
gen. matkapuhelimen
genitive matkapuhelimen matkapuhelimien
matkapuhelinten
partitive matkapuhelinta matkapuhelimia
inessive matkapuhelimessa matkapuhelimissa
elative matkapuhelimesta matkapuhelimista
illative matkapuhelimeen matkapuhelimiin
adessive matkapuhelimella matkapuhelimilla
ablative matkapuhelimelta matkapuhelimilta
allative matkapuhelimelle matkapuhelimille
essive matkapuhelimena matkapuhelimina
translative matkapuhelimeksi matkapuhelimiksi
instructive matkapuhelimin
abessive matkapuhelimetta matkapuhelimitta
comitative matkapuhelimineen