puhelinkortti

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

puhelin (telephone) +‎ kortti (card)

Noun[edit]

puhelinkortti

  1. telephone card, telecard, phone card, calling card (plastic card used to pay for telephone services)

Declension[edit]

Inflection of puhelinkortti (Kotus type 5/risti, tt-t gradation)
nominative puhelinkortti puhelinkortit
genitive puhelinkortin puhelinkorttien
partitive puhelinkorttia puhelinkortteja
illative puhelinkorttiin puhelinkortteihin
singular plural
nominative puhelinkortti puhelinkortit
accusative nom. puhelinkortti puhelinkortit
gen. puhelinkortin
genitive puhelinkortin puhelinkorttien
partitive puhelinkorttia puhelinkortteja
inessive puhelinkortissa puhelinkorteissa
elative puhelinkortista puhelinkorteista
illative puhelinkorttiin puhelinkortteihin
adessive puhelinkortilla puhelinkorteilla
ablative puhelinkortilta puhelinkorteilta
allative puhelinkortille puhelinkorteille
essive puhelinkorttina puhelinkortteina
translative puhelinkortiksi puhelinkorteiksi
instructive puhelinkortein
abessive puhelinkortitta puhelinkorteitta
comitative puhelinkortteineen

Anagrams[edit]