kosketin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kosket- +‎ -in

Noun[edit]

kosketin

  1. A key of music keyboard.

Declension[edit]

Inflection of kosketin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation)
nominative kosketin koskettimet
genitive koskettimen koskettimien
kosketinten
partitive kosketinta koskettimia
illative koskettimeen koskettimiin
singular plural
nominative kosketin koskettimet
accusative nom.? kosketin koskettimet
gen. koskettimen
genitive koskettimen koskettimien
kosketinten
partitive kosketinta koskettimia
inessive koskettimessa koskettimissa
elative koskettimesta koskettimista
illative koskettimeen koskettimiin
adessive koskettimella koskettimilla
ablative koskettimelta koskettimilta
allative koskettimelleˣ koskettimilleˣ
essive koskettimena koskettimina
translative koskettimeksi koskettimiksi
instructive koskettimin
abessive koskettimetta koskettimitta
comitative koskettimineen

Derived terms[edit]

Verb[edit]

kosketin

  1. First-person singular indicative past form of koskettaa.

Anagrams[edit]