kotus

See also: Kotus

Esperanto

Verb

kotus

1. conditional of koti

Finnish

Etymology

kota +‎ -us

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkotus/, [ˈko̞t̪us̠]
• Rhymes: -otus
• Syllabification^(key): ko‧tus

Noun

kotus (dialectal)

1. (temporary) hut

Declension

Inflection of kotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		kotus	kotukset
genitive		kotuksen	kotusten kotuksien
partitive		kotusta	kotuksia
illative		kotukseen	kotuksiin
		singular	plural
nominative		kotus	kotukset
accusative	nom.	kotus	kotukset
	gen.	kotuksen
genitive		kotuksen	kotusten kotuksien
partitive		kotusta	kotuksia
inessive		kotuksessa	kotuksissa
elative		kotuksesta	kotuksista
illative		kotukseen	kotuksiin
adessive		kotuksella	kotuksilla
ablative		kotukselta	kotuksilta
allative		kotukselle	kotuksille
essive		kotuksena	kotuksina
translative		kotukseksi	kotuksiksi
abessive		kotuksetta	kotuksitta
instructive		—	kotuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kotukseni kotukseni accusative nom. kotukseni kotukseni gen. kotukseni genitive kotukseni kotusteni kotuksieni partitive kotustani kotuksiani inessive kotuksessani kotuksissani elative kotuksestani kotuksistani illative kotukseeni kotuksiini adessive kotuksellani kotuksillani ablative kotukseltani kotuksiltani allative kotukselleni kotuksilleni essive kotuksenani kotuksinani translative kotuksekseni kotuksikseni abessive kotuksettani kotuksittani instructive — — comitative — kotuksineni second-person singular possessor singular plural nominative kotuksesi kotuksesi accusative nom. kotuksesi kotuksesi gen. kotuksesi genitive kotuksesi kotustesi kotuksiesi partitive kotustasi kotuksiasi inessive kotuksessasi kotuksissasi elative kotuksestasi kotuksistasi illative kotukseesi kotuksiisi adessive kotuksellasi kotuksillasi ablative kotukseltasi kotuksiltasi allative kotuksellesi kotuksillesi essive kotuksenasi kotuksinasi translative kotukseksesi kotuksiksesi abessive kotuksettasi kotuksittasi instructive — — comitative — kotuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative kotuksemme kotuksemme accusative nom. kotuksemme kotuksemme gen. kotuksemme genitive kotuksemme kotustemme kotuksiemme partitive kotustamme kotuksiamme inessive kotuksessamme kotuksissamme elative kotuksestamme kotuksistamme illative kotukseemme kotuksiimme adessive kotuksellamme kotuksillamme ablative kotukseltamme kotuksiltamme allative kotuksellemme kotuksillemme essive kotuksenamme kotuksinamme translative kotukseksemme kotuksiksemme abessive kotuksettamme kotuksittamme instructive — — comitative — kotuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative kotuksenne kotuksenne accusative nom. kotuksenne kotuksenne gen. kotuksenne genitive kotuksenne kotustenne kotuksienne partitive kotustanne kotuksianne inessive kotuksessanne kotuksissanne elative kotuksestanne kotuksistanne illative kotukseenne kotuksiinne adessive kotuksellanne kotuksillanne ablative kotukseltanne kotuksiltanne allative kotuksellenne kotuksillenne essive kotuksenanne kotuksinanne translative kotukseksenne kotuksiksenne abessive kotuksettanne kotuksittanne instructive — — comitative — kotuksinenne third-person possessor singular plural nominative kotuksensa kotuksensa accusative nom. kotuksensa kotuksensa gen. kotuksensa genitive kotuksensa kotustensa kotuksiensa partitive kotustaan kotustansa kotuksiaan kotuksiansa inessive kotuksessaan kotuksessansa kotuksissaan kotuksissansa elative kotuksestaan kotuksestansa kotuksistaan kotuksistansa illative kotukseensa kotuksiinsa adessive kotuksellaan kotuksellansa kotuksillaan kotuksillansa ablative kotukseltaan kotukseltansa kotuksiltaan kotuksiltansa allative kotukselleen kotuksellensa kotuksilleen kotuksillensa essive kotuksenaan kotuksenansa kotuksinaan kotuksinansa translative kotuksekseen kotukseksensa kotuksikseen kotuksiksensa abessive kotuksettaan kotuksettansa kotuksittaan kotuksittansa instructive — — comitative — kotuksineen kotuksinensa

Further reading

• “kotus”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Võro

Etymology

Derived from Proto-Finnic *kokta.

Noun

kotus (genitive kotussõ or kotusõ, partitive kotust)

1. place, spot

Inflection

Inflection of kotus

	singular	plural
nominative	kotus	kotussõq kotusõq
accusative	kotussõ kotusõ	kotussõq kotusõq
genitive	kotussõ kotusõ	kotussidõ kotustõ
partitive	kotust	kotussit
illative	kotussõhe	kotussihe kotustõhe
inessive	kotussõn kotusõn kotussõhn kotusõhn	kotussin kotustõn kotussihn kotustõhn
elative	kotussõst kotusõst	kotussist kotustõst
allative	kotussõlõ kotusõlõ	kotussilõ kotustõlõ
adessive	kotussõl kotusõl	kotussil kotustõl
ablative	kotussõlt kotusõlt	kotussilt kotustõlt
translative	kotussõs kotusõs	kotussis kotustõs
terminative	kotussõniq kotusõniq	kotussiniq kotustõniq
abessive	kotussõldaq kotusõldaq	kotussildaq kotustõldaq
comitative	kotussõgaq kotusõgaq	kotussidõgaq kotustõgaq