kruuna

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Swedish krona.

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: kruu‧na

Noun[edit]

kruuna

  1. heads (in coins)

Declension[edit]

Inflection of kruuna (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kruuna kruunat
genitive kruunan kruunien
partitive kruunaa kruunia
illative kruunaan kruuniin
singular plural
nominative kruuna kruunat
accusative nom.? kruuna kruunat
gen. kruunan
genitive kruunan kruunien
kruunainrare
partitive kruunaa kruunia
inessive kruunassa kruunissa
elative kruunasta kruunista
illative kruunaan kruuniin
adessive kruunalla kruunilla
ablative kruunalta kruunilta
allative kruunalleˣ kruunilleˣ
essive kruunana kruunina
translative kruunaksi kruuniksi
instructive kruunin
abessive kruunatta kruunitta
comitative kruunineen

Antonyms[edit]

Idioms[edit]

References[edit]

Anagrams[edit]