kulautella

Finnish

Etymology

kulauttaa +‎ -ella (frequentative aspect)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkulɑu̯telːɑˣ/, [ˈkulɑ̝u̯ˌt̪e̞lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -elːɑ
• Syllabification^(key): ku‧lau‧tel‧la

Verb

kulautella

1. (transitive) frequentative of kulauttaa (“to gulp or swallow; to drink with audible glups”)

Conjugation

Inflection of kulautella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kulauttelen	en kulauttele	1st sing.	olen kulautellut	en ole kulautellut
2nd sing.		kulauttelet	et kulauttele	2nd sing.	olet kulautellut	et ole kulautellut
3rd sing.		kulauttelee	ei kulauttele	3rd sing.	on kulautellut	ei ole kulautellut
1st plur.		kulauttelemme	emme kulauttele	1st plur.	olemme kulautelleet	emme ole kulautelleet
2nd plur.		kulauttelette	ette kulauttele	2nd plur.	olette kulautelleet	ette ole kulautelleet
3rd plur.		kulauttelevat	eivät kulauttele	3rd plur.	ovat kulautelleet	eivät ole kulautelleet
passive		kulautellaan	ei kulautella	passive	on kulauteltu	ei ole kulauteltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kulauttelin	en kulautellut	1st sing.	olin kulautellut	en ollut kulautellut
2nd sing.		kulauttelit	et kulautellut	2nd sing.	olit kulautellut	et ollut kulautellut
3rd sing.		kulautteli	ei kulautellut	3rd sing.	oli kulautellut	ei ollut kulautellut
1st plur.		kulauttelimme	emme kulautelleet	1st plur.	olimme kulautelleet	emme olleet kulautelleet
2nd plur.		kulauttelitte	ette kulautelleet	2nd plur.	olitte kulautelleet	ette olleet kulautelleet
3rd plur.		kulauttelivat	eivät kulautelleet	3rd plur.	olivat kulautelleet	eivät olleet kulautelleet
passive		kulauteltiin	ei kulauteltu	passive	oli kulauteltu	ei ollut kulauteltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kulauttelisin	en kulauttelisi	1st sing.	olisin kulautellut	en olisi kulautellut
2nd sing.		kulauttelisit	et kulauttelisi	2nd sing.	olisit kulautellut	et olisi kulautellut
3rd sing.		kulauttelisi	ei kulauttelisi	3rd sing.	olisi kulautellut	ei olisi kulautellut
1st plur.		kulauttelisimme	emme kulauttelisi	1st plur.	olisimme kulautelleet	emme olisi kulautelleet
2nd plur.		kulauttelisitte	ette kulauttelisi	2nd plur.	olisitte kulautelleet	ette olisi kulautelleet
3rd plur.		kulauttelisivat	eivät kulauttelisi	3rd plur.	olisivat kulautelleet	eivät olisi kulautelleet
passive		kulauteltaisiin	ei kulauteltaisi	passive	olisi kulauteltu	ei olisi kulauteltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kulauttele	älä kulauttele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kulautelkoon	älköön kulautelko	3rd sing.	olkoon kulautellut	älköön olko kulautellut
1st plur.		kulautelkaamme	älkäämme kulautelko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kulautelkaa	älkää kulautelko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kulautelkoot	älkööt kulautelko	3rd plur.	olkoot kulautelleet	älkööt olko kulautelleet
passive		kulauteltakoon	älköön kulauteltako	passive	olkoon kulauteltu	älköön olko kulauteltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kulautellen	en kulautelle	1st sing.	lienen kulautellut	en liene kulautellut
2nd sing.		kulautellet	et kulautelle	2nd sing.	lienet kulautellut	et liene kulautellut
3rd sing.		kulautellee	ei kulautelle	3rd sing.	lienee kulautellut	ei liene kulautellut
1st plur.		kulautellemme	emme kulautelle	1st plur.	lienemme kulautelleet	emme liene kulautelleet
2nd plur.		kulautellette	ette kulautelle	2nd plur.	lienette kulautelleet	ette liene kulautelleet
3rd plur.		kulautellevat	eivät kulautelle	3rd plur.	lienevät kulautelleet	eivät liene kulautelleet
passive		kulauteltaneen	ei kulauteltane	passive	lienee kulauteltu	ei liene kulauteltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kulautella		present	kulautteleva	kulauteltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kulautellakseni kulautellaksemme 2nd kulautellaksesi kulautellaksenne 3rd kulautellakseen kulautellaksensa		past	kulautellut	kulauteltu
2nd	inessive2	kulautellessa	kulauteltaessa	agent3	kulauttelema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kulautellessani kulautellessamme 2nd kulautellessasi kulautellessanne 3rd kulautellessaan kulautellessansa		negative	kulauttelematon
	instructive	kulautellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	kulauttelemassa	—
	elative	kulauttelemasta	—
	illative	kulauttelemaan	—
	adessive	kulauttelemalla	—
	abessive	kulauttelematta	—
	instructive	kulautteleman	kulauteltaman
4th4	verbal noun	kulautteleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kulauttelemaisillani kulauttelemaisillamme 2nd kulauttelemaisillasi kulauttelemaisillanne 3rd kulauttelemaisillaan kulauttelemaisillansa

Further reading

• “kulautella”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02