kuokka

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kookka, borrowed from Proto-Germanic *hōkaz. Cognate with Karelian kuokku and Veps kokš, as well as possibly koukku.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuo̯kːɑ/, [ˈkuo̞̯kːɑ]
• Rhymes: -uokːɑ
• Syllabification^(key): kuok‧ka

Noun

kuokka

1. mattock
2. hoe

Declension

Inflection of kuokka (Kotus type 10*A/koira, kk-k gradation)
nominative		kuokka	kuokat
genitive		kuokan	kuokkien
partitive		kuokkaa	kuokkia
illative		kuokkaan	kuokkiin
		singular	plural
nominative		kuokka	kuokat
accusative	nom.	kuokka	kuokat
	gen.	kuokan
genitive		kuokan	kuokkien kuokkainrare
partitive		kuokkaa	kuokkia
inessive		kuokassa	kuokissa
elative		kuokasta	kuokista
illative		kuokkaan	kuokkiin
adessive		kuokalla	kuokilla
ablative		kuokalta	kuokilta
allative		kuokalle	kuokille
essive		kuokkana	kuokkina
translative		kuokaksi	kuokiksi
instructive		—	kuokin
abessive		kuokatta	kuokitta
comitative		—	kuokkineen

Possessive forms of kuokka (type koira)
possessor	singular	plural
1st person	kuokkani	kuokkamme
2nd person	kuokkasi	kuokkanne
3rd person	kuokkansa