kuulustelu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kuulustele- (present stem of kuulustella) + -u

Noun[edit]

kuulustelu

  1. an interrogation

Declension[edit]

Inflection of kuulustelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative kuulustelu kuulustelut
genitive kuulustelun kuulustelujen
kuulusteluiden
kuulusteluitten
partitive kuulustelua kuulusteluja
kuulusteluita
illative kuulusteluun kuulusteluihin
singular plural
nominative kuulustelu kuulustelut
accusative nom.? kuulustelu kuulustelut
gen. kuulustelun
genitive kuulustelun kuulustelujen
kuulusteluiden
kuulusteluitten
partitive kuulustelua kuulusteluja
kuulusteluita
inessive kuulustelussa kuulusteluissa
elative kuulustelusta kuulusteluista
illative kuulusteluun kuulusteluihin
adessive kuulustelulla kuulusteluilla
ablative kuulustelulta kuulusteluilta
allative kuulustelulleˣ kuulusteluilleˣ
essive kuulusteluna kuulusteluina
translative kuulusteluksi kuulusteluiksi
instructive kuulusteluin
abessive kuulustelutta kuulusteluitta
comitative kuulusteluineen