kuvakulma

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kuva +‎ kulma

Noun[edit]

kuvakulma

  1. (photography) angle of view (angular extent of a given scene as imaged by a camera)

Declension[edit]

Inflection of kuvakulma (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kuvakulma kuvakulmat
genitive kuvakulman kuvakulmien
partitive kuvakulmaa kuvakulmia
illative kuvakulmaan kuvakulmiin
singular plural
nominative kuvakulma kuvakulmat
accusative nom. kuvakulma kuvakulmat
gen. kuvakulman
genitive kuvakulman kuvakulmien
kuvakulmainrare
partitive kuvakulmaa kuvakulmia
inessive kuvakulmassa kuvakulmissa
elative kuvakulmasta kuvakulmista
illative kuvakulmaan kuvakulmiin
adessive kuvakulmalla kuvakulmilla
ablative kuvakulmalta kuvakulmilta
allative kuvakulmalle kuvakulmille
essive kuvakulmana kuvakulmina
translative kuvakulmaksi kuvakulmiksi
instructive kuvakulmin
abessive kuvakulmatta kuvakulmitta
comitative kuvakulmineen
Possessive forms of kuvakulma (type koira)
possessor singular plural
1st person kuvakulmani kuvakulmamme
2nd person kuvakulmasi kuvakulmanne
3rd person kuvakulmansa