liimailla

Finnish

Etymology

liimata +‎ -illa (frequentative aspect)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈliːmɑi̯lːɑˣ/, [ˈliːmɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -iːmɑilːɑ
• Syllabification^(key): lii‧mail‧la

Verb

liimailla

1. (transitive) frequentative of liimata (“to glue”)

Conjugation

Inflection of liimailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		liimailen	en liimaile	1st sing.	olen liimaillut	en ole liimaillut
2nd sing.		liimailet	et liimaile	2nd sing.	olet liimaillut	et ole liimaillut
3rd sing.		liimailee	ei liimaile	3rd sing.	on liimaillut	ei ole liimaillut
1st plur.		liimailemme	emme liimaile	1st plur.	olemme liimailleet	emme ole liimailleet
2nd plur.		liimailette	ette liimaile	2nd plur.	olette liimailleet	ette ole liimailleet
3rd plur.		liimailevat	eivät liimaile	3rd plur.	ovat liimailleet	eivät ole liimailleet
passive		liimaillaan	ei liimailla	passive	on liimailtu	ei ole liimailtu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		liimailin	en liimaillut	1st sing.	olin liimaillut	en ollut liimaillut
2nd sing.		liimailit	et liimaillut	2nd sing.	olit liimaillut	et ollut liimaillut
3rd sing.		liimaili	ei liimaillut	3rd sing.	oli liimaillut	ei ollut liimaillut
1st plur.		liimailimme	emme liimailleet	1st plur.	olimme liimailleet	emme olleet liimailleet
2nd plur.		liimailitte	ette liimailleet	2nd plur.	olitte liimailleet	ette olleet liimailleet
3rd plur.		liimailivat	eivät liimailleet	3rd plur.	olivat liimailleet	eivät olleet liimailleet
passive		liimailtiin	ei liimailtu	passive	oli liimailtu	ei ollut liimailtu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		liimailisin	en liimailisi	1st sing.	olisin liimaillut	en olisi liimaillut
2nd sing.		liimailisit	et liimailisi	2nd sing.	olisit liimaillut	et olisi liimaillut
3rd sing.		liimailisi	ei liimailisi	3rd sing.	olisi liimaillut	ei olisi liimaillut
1st plur.		liimailisimme	emme liimailisi	1st plur.	olisimme liimailleet	emme olisi liimailleet
2nd plur.		liimailisitte	ette liimailisi	2nd plur.	olisitte liimailleet	ette olisi liimailleet
3rd plur.		liimailisivat	eivät liimailisi	3rd plur.	olisivat liimailleet	eivät olisi liimailleet
passive		liimailtaisiin	ei liimailtaisi	passive	olisi liimailtu	ei olisi liimailtu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		liimaile	älä liimaile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		liimailkoon	älköön liimailko	3rd sing.	olkoon liimaillut	älköön olko liimaillut
1st plur.		liimailkaamme	älkäämme liimailko	1st plur.	—	—
2nd plur.		liimailkaa	älkää liimailko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		liimailkoot	älkööt liimailko	3rd plur.	olkoot liimailleet	älkööt olko liimailleet
passive		liimailtakoon	älköön liimailtako	passive	olkoon liimailtu	älköön olko liimailtu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		liimaillen	en liimaille	1st sing.	lienen liimaillut	en liene liimaillut
2nd sing.		liimaillet	et liimaille	2nd sing.	lienet liimaillut	et liene liimaillut
3rd sing.		liimaillee	ei liimaille	3rd sing.	lienee liimaillut	ei liene liimaillut
1st plur.		liimaillemme	emme liimaille	1st plur.	lienemme liimailleet	emme liene liimailleet
2nd plur.		liimaillette	ette liimaille	2nd plur.	lienette liimailleet	ette liene liimailleet
3rd plur.		liimaillevat	eivät liimaille	3rd plur.	lienevät liimailleet	eivät liene liimailleet
passive		liimailtaneen	ei liimailtane	passive	lienee liimailtu	ei liene liimailtu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		liimailla		present	liimaileva	liimailtava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st liimaillakseni liimaillaksemme 2nd liimaillaksesi liimaillaksenne 3rd liimaillakseen liimaillaksensa		past	liimaillut	liimailtu
2nd	inessive2	liimaillessa	liimailtaessa	agent3	liimailema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st liimaillessani liimaillessamme 2nd liimaillessasi liimaillessanne 3rd liimaillessaan liimaillessansa		negative	liimailematon
	instructive	liimaillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	liimailemassa	—
	elative	liimailemasta	—
	illative	liimailemaan	—
	adessive	liimailemalla	—
	abessive	liimailematta	—
	instructive	liimaileman	liimailtaman
4th4	verbal noun	liimaileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st liimailemaisillani liimailemaisillamme 2nd liimailemaisillasi liimailemaisillanne 3rd liimailemaisillaan liimailemaisillansa

Derived terms

• liimailu