liitsaluu

Ingrian

Etymology

From liitsa (“face”) +‎ luu (“bone”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈliːt͡sɑˌluː/, [ˈlʲiːt͡s̠əˌɫuː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈliːt͡sɑˌluː/, [ˈlʲiːt͡sɑˌɫuː]
• Rhymes: -uː
• Hyphenation: liit‧sa‧luu

Noun

liitsaluu

1. facial bone
   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 76:

     Melkeen kaik liitsaluut kera ovat yhissetty toin toiseenka liikkumattomast, vaa yks luu - alaleuka - ono yhissetty niin, jot voip i liikkua.

     Almost all facial bones are also conected to each other without moving, just one bone - the lower jaw - is conected so that it can move, as well.

Declension

Declension of liitsaluu (type 8/maa, no gradation)
	singular	plural
nominative	liitsaluu	liitsaluut
genitive	liitsaluun	liitsaluijen
partitive	liitsaluuta	liitsaluita
illative	liitsaluuhu	liitsaluihe
inessive	liitsaluus	liitsaluis
elative	liitsaluust	liitsaluist
allative	liitsaluulle	liitsaluille
adessive	liitsaluul	liitsaluil
ablative	liitsaluult	liitsaluilt
translative	liitsaluuks	liitsaluiks
essive	liitsaluunna, liitsaluun	liitsaluinna, liitsaluin
exessive1)	liitsaluunt	liitsaluint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.