luontainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

luontainen ‎(comparative luontaisempi, superlative luontaisin)

  1. natural, without additives

Declension[edit]

Inflection of luontainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative luontainen luontaiset
genitive luontaisen luontaisten
luontaisien
partitive luontaista luontaisia
illative luontaiseen luontaisiin
singular plural
nominative luontainen luontaiset
accusative nom.? luontainen luontaiset
gen. luontaisen
genitive luontaisen luontaisten
luontaisien
partitive luontaista luontaisia
inessive luontaisessa luontaisissa
elative luontaisesta luontaisista
illative luontaiseen luontaisiin
adessive luontaisella luontaisilla
ablative luontaiselta luontaisilta
allative luontaiselle luontaisille
essive luontaisena luontaisina
translative luontaiseksi luontaisiksi
instructive luontaisin
abessive luontaisetta luontaisitta
comitative luontaisine

Antonyms[edit]