mäntä
Jump to navigation
Jump to search
Finnish
[edit]Etymology
[edit]From Proto-Finnic *mäntä, borrowed from Proto-Baltic [Term?] (compare Latvian mente).
Pronunciation
[edit]Noun
[edit]mäntä
Declension
[edit]Inflection of mäntä (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | mäntä | männät | |
genitive | männän | mäntien | |
partitive | mäntää | mäntiä | |
illative | mäntään | mäntiin | |
singular | plural | ||
nominative | mäntä | männät | |
accusative | nom. | mäntä | männät |
gen. | männän | ||
genitive | männän | mäntien mäntäin rare | |
partitive | mäntää | mäntiä | |
inessive | männässä | männissä | |
elative | männästä | männistä | |
illative | mäntään | mäntiin | |
adessive | männällä | männillä | |
ablative | männältä | männiltä | |
allative | männälle | männille | |
essive | mäntänä | mäntinä | |
translative | männäksi | männiksi | |
abessive | männättä | männittä | |
instructive | — | männin | |
comitative | See the possessive forms below. |
Derived terms
[edit]compounds
Related terms
[edit]Further reading
[edit]- “mäntä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03