mököttää

Finnish

Verb

mököttää

1. (intransitive) To sulk, to express one's disdain or anger by remaining silent and withdrawing into oneself.

Conjugation

Inflection of mököttää (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mökötän	en mökötä	1st sing.	olen mököttänyt	en ole mököttänyt
2nd sing.		mökötät	et mökötä	2nd sing.	olet mököttänyt	et ole mököttänyt
3rd sing.		mököttää	ei mökötä	3rd sing.	on mököttänyt	ei ole mököttänyt
1st plur.		mökötämme	emme mökötä	1st plur.	olemme mököttäneet	emme ole mököttäneet
2nd plur.		mökötätte	ette mökötä	2nd plur.	olette mököttäneet	ette ole mököttäneet
3rd plur.		mököttävät	eivät mökötä	3rd plur.	ovat mököttäneet	eivät ole mököttäneet
passive		mökötetään	ei mökötetä	passive	on mökötetty	ei ole mökötetty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mökötin	en mököttänyt	1st sing.	olin mököttänyt	en ollut mököttänyt
2nd sing.		mökötit	et mököttänyt	2nd sing.	olit mököttänyt	et ollut mököttänyt
3rd sing.		mökötti	ei mököttänyt	3rd sing.	oli mököttänyt	ei ollut mököttänyt
1st plur.		mökötimme	emme mököttäneet	1st plur.	olimme mököttäneet	emme olleet mököttäneet
2nd plur.		mökötitte	ette mököttäneet	2nd plur.	olitte mököttäneet	ette olleet mököttäneet
3rd plur.		mököttivät	eivät mököttäneet	3rd plur.	olivat mököttäneet	eivät olleet mököttäneet
passive		mökötettiin	ei mökötetty	passive	oli mökötetty	ei ollut mökötetty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mököttäisin	en mököttäisi	1st sing.	olisin mököttänyt	en olisi mököttänyt
2nd sing.		mököttäisit	et mököttäisi	2nd sing.	olisit mököttänyt	et olisi mököttänyt
3rd sing.		mököttäisi	ei mököttäisi	3rd sing.	olisi mököttänyt	ei olisi mököttänyt
1st plur.		mököttäisimme	emme mököttäisi	1st plur.	olisimme mököttäneet	emme olisi mököttäneet
2nd plur.		mököttäisitte	ette mököttäisi	2nd plur.	olisitte mököttäneet	ette olisi mököttäneet
3rd plur.		mököttäisivät	eivät mököttäisi	3rd plur.	olisivat mököttäneet	eivät olisi mököttäneet
passive		mökötettäisiin	ei mökötettäisi	passive	olisi mökötetty	ei olisi mökötetty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		mökötä	älä mökötä	2nd sing.	—	—
3rd sing.		mököttäköön	älköön mököttäkö	3rd sing.	olkoon mököttänyt	älköön olko mököttänyt
1st plur.		mököttäkäämme	älkäämme mököttäkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		mököttäkää	älkää mököttäkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		mököttäkööt	älkööt mököttäkö	3rd plur.	olkoot mököttäneet	älkööt olko mököttäneet
passive		mökötettäköön	älköön mökötettäkö	passive	olkoon mökötetty	älköön olko mökötetty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mököttänen	en mököttäne	1st sing.	lienen mököttänyt	en liene mököttänyt
2nd sing.		mököttänet	et mököttäne	2nd sing.	lienet mököttänyt	et liene mököttänyt
3rd sing.		mököttänee	ei mököttäne	3rd sing.	lienee mököttänyt	ei liene mököttänyt
1st plur.		mököttänemme	emme mököttäne	1st plur.	lienemme mököttäneet	emme liene mököttäneet
2nd plur.		mököttänette	ette mököttäne	2nd plur.	lienette mököttäneet	ette liene mököttäneet
3rd plur.		mököttänevät	eivät mököttäne	3rd plur.	lienevät mököttäneet	eivät liene mököttäneet
passive		mökötettäneen	ei mökötettäne	passive	lienee mökötetty	ei liene mökötetty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		mököttää		present	mököttävä	mökötettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st mököttääkseni mököttääksemme 2nd mököttääksesi mököttääksenne 3rd mököttääkseen mököttääksensä		past	mököttänyt	mökötetty
2nd	inessive2	mököttäessä	mökötettäessä	agent4	mököttämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st mököttäessäni mököttäessämme 2nd mököttäessäsi mököttäessänne 3rd mököttäessään mököttäessänsä		negative	mököttämätön
	instructive	mököttäen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form mököttää does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	mököttämässä	—
	elative	mököttämästä	—
	illative	mököttämään	—
	adessive	mököttämällä	—
	abessive	mököttämättä	—
	instructive	mököttämän	mökötettämän
4th3	verbal noun	mököttäminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st mököttämäisilläni mököttämäisillämme 2nd mököttämäisilläsi mököttämäisillänne 3rd mököttämäisillään mököttämäisillänsä