maailmanmestaruus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

maailman +‎ mestaruus

Noun[edit]

maailmanmestaruus

  1. world championship

Declension[edit]

Inflection of maailmanmestaruus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative maailmanmestaruus maailmanmestaruudet
genitive maailmanmestaruuden maailmanmestaruuksien
partitive maailmanmestaruutta maailmanmestaruuksia
illative maailmanmestaruuteen maailmanmestaruuksiin
singular plural
nominative maailmanmestaruus maailmanmestaruudet
accusative nom. maailmanmestaruus maailmanmestaruudet
gen. maailmanmestaruuden
genitive maailmanmestaruuden maailmanmestaruuksien
partitive maailmanmestaruutta maailmanmestaruuksia
inessive maailmanmestaruudessa maailmanmestaruuksissa
elative maailmanmestaruudesta maailmanmestaruuksista
illative maailmanmestaruuteen maailmanmestaruuksiin
adessive maailmanmestaruudella maailmanmestaruuksilla
ablative maailmanmestaruudelta maailmanmestaruuksilta
allative maailmanmestaruudelle maailmanmestaruuksille
essive maailmanmestaruutena maailmanmestaruuksina
translative maailmanmestaruudeksi maailmanmestaruuksiksi
instructive maailmanmestaruuksin
abessive maailmanmestaruudetta maailmanmestaruuksitta
comitative maailmanmestaruuksineen