mestaruus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

mestari +‎ -uus

Noun[edit]

mestaruus

  1. mastery, virtuosity
  2. championship

Declension[edit]

Inflection of mestaruus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative mestaruus mestaruudet
genitive mestaruuden mestaruuksien
partitive mestaruutta mestaruuksia
illative mestaruuteen mestaruuksiin
singular plural
nominative mestaruus mestaruudet
accusative nom. mestaruus mestaruudet
gen. mestaruuden
genitive mestaruuden mestaruuksien
partitive mestaruutta mestaruuksia
inessive mestaruudessa mestaruuksissa
elative mestaruudesta mestaruuksista
illative mestaruuteen mestaruuksiin
adessive mestaruudella mestaruuksilla
ablative mestaruudelta mestaruuksilta
allative mestaruudelle mestaruuksille
essive mestaruutena mestaruuksina
translative mestaruudeksi mestaruuksiksi
instructive mestaruuksin
abessive mestaruudetta mestaruuksitta
comitative mestaruuksineen