meikäpoika
Jump to navigation
Jump to search
Finnish
[edit]Etymology
[edit]Pronunciation
[edit]Pronoun
[edit]meikäpoika
- (colloquial) I, me (of males)
Usage notes
[edit]- The verb conjugates in the third person singular form.
Declension
[edit]Inflection of meikäpoika (Kotus type 10*/koira, ik-j gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | meikäpoika | — | |
genitive | meikäpojan | — | |
partitive | meikäpoikaa | — | |
illative | meikäpoikaan | — | |
singular | plural | ||
nominative | meikäpoika | — | |
accusative | nom. | meikäpoika | — |
gen. | meikäpojan | ||
genitive | meikäpojan | — | |
partitive | meikäpoikaa | — | |
inessive | meikäpojassa | — | |
elative | meikäpojasta | — | |
illative | meikäpoikaan | — | |
adessive | meikäpojalla | — | |
ablative | meikäpojalta | — | |
allative | meikäpojalle | — | |
essive | meikäpoikana | — | |
translative | meikäpojaksi | — | |
abessive | meikäpojatta | — | |
instructive | — | — | |
comitative | — | — |
Further reading
[edit]- “meikäpoika”, in Kielitoimiston sanakirja[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03