mielenvikaisuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

mielenvikainen +‎ -uus

Noun[edit]

mielenvikaisuus

  1. insanity

Declension[edit]

Inflection of mielenvikaisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative mielenvikaisuus mielenvikaisuudet
genitive mielenvikaisuuden mielenvikaisuuksien
partitive mielenvikaisuutta mielenvikaisuuksia
illative mielenvikaisuuteen mielenvikaisuuksiin
singular plural
nominative mielenvikaisuus mielenvikaisuudet
accusative nom. mielenvikaisuus mielenvikaisuudet
gen. mielenvikaisuuden
genitive mielenvikaisuuden mielenvikaisuuksien
partitive mielenvikaisuutta mielenvikaisuuksia
inessive mielenvikaisuudessa mielenvikaisuuksissa
elative mielenvikaisuudesta mielenvikaisuuksista
illative mielenvikaisuuteen mielenvikaisuuksiin
adessive mielenvikaisuudella mielenvikaisuuksilla
ablative mielenvikaisuudelta mielenvikaisuuksilta
allative mielenvikaisuudelle mielenvikaisuuksille
essive mielenvikaisuutena mielenvikaisuuksina
translative mielenvikaisuudeksi mielenvikaisuuksiksi
instructive mielenvikaisuuksin
abessive mielenvikaisuudetta mielenvikaisuuksitta
comitative mielenvikaisuuksineen
Possessive forms of mielenvikaisuus (type kalleus)
possessor singular plural
1st person mielenvikaisuuteni mielenvikaisuutemme
2nd person mielenvikaisuutesi mielenvikaisuutenne
3rd person mielenvikaisuutensa