moniääniin

Ingrian

Etymology

From moni- (“poly-”) +‎ ääni (“sound”) +‎ -in.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmoniˌæːnine/, [ˈmo̞niˌæːnĭn]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmoniˌæːniːn/, [ˈmo̞niˌæːniːn]
• Rhymes: -æːnin, -æːniːn
• Hyphenation: mo‧ni‧ää‧niin

Adjective

moniääniin

1. (phonology) multisonous (containing more than one sound)
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 10:

     Joka moniäänisees slogas yks ääni ono toisia painokkaamp (kovemp) tali voimakkaamp.

     In every multisonous syllable one sound is heavier (stronger) than others, or stronger.

Declension

Declension of moniääniin (type 1/jokahiin, no gradation)
	singular	plural
nominative	moniääniin	moniääniset
genitive	moniäänisen	moniäänisiin
partitive	moniäänistä, moniäänist	moniäänisiä
illative	moniäänisee	moniäänisii
inessive	moniäänises	moniäänisis
elative	moniäänisest	moniäänisist
allative	moniääniselle	moniäänisille
adessive	moniäänisel	moniäänisil
ablative	moniääniselt	moniäänisilt
translative	moniääniseks	moniäänisiks
essive	moniäänisennä, moniääniseen	moniäänisinnä, moniäänisiin
exessive1)	moniäänisent	moniäänisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.