musiikki

Finnish

Etymology

Borrowed from Swedish musik, ultimately from Latin mūsica, from Ancient Greek μουσική (mousikḗ).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmusiːkːi/, [ˈmus̠iːkːi]
• Rhymes: -usiːkːi
• Syllabification: mu‧siik‧ki

Noun

musiikki

1. music

   musiikki-instrumentti

   musical instrument

   musiikkitalo

   music hall

Declension

Inflection of musiikki (Kotus type 5*A/risti, kk-k gradation)
nominative		musiikki	musiikit
genitive		musiikin	musiikkien
partitive		musiikkia	musiikkeja
illative		musiikkiin	musiikkeihin
		singular	plural
nominative		musiikki	musiikit
accusative	nom.	musiikki	musiikit
	gen.	musiikin
genitive		musiikin	musiikkien
partitive		musiikkia	musiikkeja
inessive		musiikissa	musiikeissa
elative		musiikista	musiikeista
illative		musiikkiin	musiikkeihin
adessive		musiikilla	musiikeilla
ablative		musiikilta	musiikeilta
allative		musiikille	musiikeille
essive		musiikkina	musiikkeina
translative		musiikiksi	musiikeiksi
instructive		—	musiikein
abessive		musiikitta	musiikeitta
comitative		—	musiikkeineen

Possessive forms of musiikki (type risti)
possessor	singular	plural
1st person	musiikkini	musiikkimme
2nd person	musiikkisi	musiikkinne
3rd person	musiikkinsa

Derived terms

• musiikillinen

Compounds

• elokuvamusiikki
• kansanmusiikki
• klassinen musiikki
• maailmanmusiikki

• musiikkiala
• musiikki-instrumentti
• musiikkitiede
• musiikkitieteilijä

• ohjelmamusiikki
• orkesterimusiikki
• populaarimusiikki

• taustamusiikki
• teknomusiikki
• tunnusmusiikki

Related terms

• musikantti
• muusikko