soitto

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

soitt- (stem of the verb "soittaa") +‎ -o

Noun[edit]

soitto

  1. music (sounds produced with musical instruments)
  2. playing (act of playing music)
  3. call, telephone call; ring; bell (UK, informal)
  4. toll (ringing of a bell)
  5. (archaic) driving, riding; now chiefly idiomatic use, see yhtä soittoa

Declension[edit]

Inflection of soitto (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative soitto soitot
genitive soiton soittojen
partitive soittoa soittoja
illative soittoon soittoihin
singular plural
nominative soitto soitot
accusative nom.? soitto soitot
gen. soiton
genitive soiton soittojen
partitive soittoa soittoja
inessive soitossa soitoissa
elative soitosta soitoista
illative soittoon soittoihin
adessive soitolla soitoilla
ablative soitolta soitoilta
allative soitolle soitoille
essive soittona soittoina
translative soitoksi soitoiksi
instructive soitoin
abessive soitotta soitoitta
comitative soittoineen

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

Compounds[edit]

Anagrams[edit]


Karelian[edit]

Etymology[edit]

EB1911 - Volume 01 - Page 001 - 1.svg This entry lacks etymological information. If you are familiar with the origin of this term, please add it to the page as described here.

Noun[edit]

soitto ‎(genitive soiton, partitive soittuo)

  1. music