soitto

Finnish

Etymology

soittaa (“to play (a musical instrument); call (with a phone)”) +‎ -o

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsoi̯tːo/, [ˈs̠o̞i̯t̪ːo̞]
• Rhymes: -oitːo
• Syllabification^(key): soit‧to
• Hyphenation^(key): soit‧to

Noun

soitto

1. music (sounds produced with musical instruments)

   Synonyms: musiikki, soitanto

2. playing (act of playing music)

   Synonym: soittaminen

3. call, telephone call

   Synonyms: puhelinsoitto, puhelu

4. toll (ringing of a bell)

   Synonyms: kellonsoitto, kumu, kalkatus

5. (archaic) driving, riding (now usually only in the phrase yhtä soittoa)

   Synonyms: ajo, ajaminen

Declension

Inflection of soitto (Kotus type 1*C/valo, tt–t gradation)
nominative		soitto	soitot
genitive		soiton	soittojen
partitive		soittoa	soittoja
illative		soittoon	soittoihin
		singular	plural
nominative		soitto	soitot
accusative	nom.	soitto	soitot
	gen.	soiton
genitive		soiton	soittojen
partitive		soittoa	soittoja
inessive		soitossa	soitoissa
elative		soitosta	soitoista
illative		soittoon	soittoihin
adessive		soitolla	soitoilla
ablative		soitolta	soitoilta
allative		soitolle	soitoille
essive		soittona	soittoina
translative		soitoksi	soitoiksi
abessive		soitotta	soitoitta
instructive		—	soitoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of soitto (Kotus type 1*C/valo, tt–t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative soittoni soittoni accusative nom. soittoni soittoni gen. soittoni genitive soittoni soittojeni partitive soittoani soittojani inessive soitossani soitoissani elative soitostani soitoistani illative soittooni soittoihini adessive soitollani soitoillani ablative soitoltani soitoiltani allative soitolleni soitoilleni essive soittonani soittoinani translative soitokseni soitoikseni abessive soitottani soitoittani instructive — — comitative — soittoineni second-person singular possessor singular plural nominative soittosi soittosi accusative nom. soittosi soittosi gen. soittosi genitive soittosi soittojesi partitive soittoasi soittojasi inessive soitossasi soitoissasi elative soitostasi soitoistasi illative soittoosi soittoihisi adessive soitollasi soitoillasi ablative soitoltasi soitoiltasi allative soitollesi soitoillesi essive soittonasi soittoinasi translative soitoksesi soitoiksesi abessive soitottasi soitoittasi instructive — — comitative — soittoinesi first-person plural possessor singular plural nominative soittomme soittomme accusative nom. soittomme soittomme gen. soittomme genitive soittomme soittojemme partitive soittoamme soittojamme inessive soitossamme soitoissamme elative soitostamme soitoistamme illative soittoomme soittoihimme adessive soitollamme soitoillamme ablative soitoltamme soitoiltamme allative soitollemme soitoillemme essive soittonamme soittoinamme translative soitoksemme soitoiksemme abessive soitottamme soitoittamme instructive — — comitative — soittoinemme second-person plural possessor singular plural nominative soittonne soittonne accusative nom. soittonne soittonne gen. soittonne genitive soittonne soittojenne partitive soittoanne soittojanne inessive soitossanne soitoissanne elative soitostanne soitoistanne illative soittoonne soittoihinne adessive soitollanne soitoillanne ablative soitoltanne soitoiltanne allative soitollenne soitoillenne essive soittonanne soittoinanne translative soitoksenne soitoiksenne abessive soitottanne soitoittanne instructive — — comitative — soittoinenne third-person possessor singular plural nominative soittonsa soittonsa accusative nom. soittonsa soittonsa gen. soittonsa genitive soittonsa soittojensa partitive soittoaan soittoansa soittojaan soittojansa inessive soitossaan soitossansa soitoissaan soitoissansa elative soitostaan soitostansa soitoistaan soitoistansa illative soittoonsa soittoihinsa adessive soitollaan soitollansa soitoillaan soitoillansa ablative soitoltaan soitoltansa soitoiltaan soitoiltansa allative soitolleen soitollensa soitoilleen soitoillensa essive soittonaan soittonansa soittoinaan soittoinansa translative soitokseen soitoksensa soitoikseen soitoiksensa abessive soitottaan soitottansa soitoittaan soitoittansa instructive — — comitative — soittoineen soittoinensa

Derived terms

• yhtä soittoa

compounds

• alkusoitto
• bändisoitto
• hanurinsoitto
• harhasoitto
• herätyssoitto
• iltasoitto
• kanteleensoitto
• kellojensoitto
• kellonsoitto
• kitaransoitto
• loppusoitto
• oboensoitto
• pianonsoitto
• pilasoitto
• pillinsoitto
• pitkäsoitto
• pitkäsoittolevy
• puhelinsoitto
• sellonsoitto
• soitonopas
• soitonopettaja
• soittoharrastus
• soittokello
• soittokone
• soittokunta
• soittolava
• soittolista
• soittoläksy
• soittonappi
• soittonappula
• soittoniekka
• soitto-opinnot
• soitto-oppilas
• soittopeli
• soittopyyntö
• soittopöytä
• soittorasia
• soittoruokala
• soittotaito
• soittotekniikka
• soittotunti
• soittoääni
• suunsoitto
• takaisinsoitto
• torvisoitto
• urkujensoitto
• vikasoitto
• viulunsoitto
• välisoitto
• yösoitto

Further reading

• “soitto”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 3 July 2023

Anagrams

• toisto

Ingrian

Etymology

From soittaa (“to play”) +‎ -o. Akin to Finnish soitto.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsoi̯tːo/, [ˈs̠o̞i̯tːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈsoi̯tːo/, [ˈʃo̞i̯tːo̞]
• Rhymes: -oi̯tːo
• Hyphenation: soit‧to

Noun

soitto

1. playing (act of playing music)

Declension

Declension of soitto (type 4/koivu, tt-t gradation)
	singular	plural
nominative	soitto	soitot
genitive	soiton	soittoin, soittoloin
partitive	soittoa	soittoja, soittoloja
illative	soittoo	soittoi, soittoloihe
inessive	soitoos	soitois, soittolois
elative	soitost	soitoist, soittoloist
allative	soitolle	soitoille, soittoloille
adessive	soitool	soitoil, soittoloil
ablative	soitolt	soitoilt, soittoloilt
translative	soitoks	soitoiks, soittoloiks
essive	soittonna, soittoon	soittoinna, soittoloinna, soittoin, soittoloin
exessive1)	soittont	soittoint, soittoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 536

Karelian

Etymology

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.)

Noun

soitto (genitive soiton, partitive soittuo)

1. music