soittokunta

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

soitto +‎ kunta

Noun[edit]

soittokunta

  1. A band, orchestra, marching band (group of musicians, especially of wind and percussion players).

Declension[edit]

Inflection of soittokunta (Kotus type 10/koira, nt-nn gradation)
nominative soittokunta soittokunnat
genitive soittokunnan soittokuntien
partitive soittokuntaa soittokuntia
illative soittokuntaan soittokuntiin
singular plural
nominative soittokunta soittokunnat
accusative nom. soittokunta soittokunnat
gen. soittokunnan
genitive soittokunnan soittokuntien
soittokuntainrare
partitive soittokuntaa soittokuntia
inessive soittokunnassa soittokunnissa
elative soittokunnasta soittokunnista
illative soittokuntaan soittokuntiin
adessive soittokunnalla soittokunnilla
ablative soittokunnalta soittokunnilta
allative soittokunnalle soittokunnille
essive soittokuntana soittokuntina
translative soittokunnaksi soittokunniksi
instructive soittokunnin
abessive soittokunnatta soittokunnitta
comitative soittokuntineen

Derived terms[edit]

See also[edit]