myötätuuli

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

myötä- +‎ tuuli

Noun[edit]

myötätuuli

  1. (nautical) A tailwind or fair wind.

Declension[edit]

Inflection of myötätuuli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative myötätuuli myötätuulet
genitive myötätuulen myötätuulten
myötätuulien
partitive myötätuulta myötätuulia
illative myötätuuleen myötätuuliin
singular plural
nominative myötätuuli myötätuulet
accusative nom. myötätuuli myötätuulet
gen. myötätuulen
genitive myötätuulen myötätuulten
myötätuulien
partitive myötätuulta myötätuulia
inessive myötätuulessa myötätuulissa
elative myötätuulesta myötätuulista
illative myötätuuleen myötätuuliin
adessive myötätuulella myötätuulilla
ablative myötätuulelta myötätuulilta
allative myötätuulelle myötätuulille
essive myötätuulena myötätuulina
translative myötätuuleksi myötätuuliksi
instructive myötätuulin
abessive myötätuuletta myötätuulitta
comitative myötätuulineen

Antonyms[edit]