oikeutus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

oikeuttaa +‎ -us

Noun[edit]

oikeutus

  1. justification

Declension[edit]

Inflection of oikeutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative oikeutus oikeutukset
genitive oikeutuksen oikeutusten
oikeutuksien
partitive oikeutusta oikeutuksia
illative oikeutukseen oikeutuksiin
singular plural
nominative oikeutus oikeutukset
accusative nom. oikeutus oikeutukset
gen. oikeutuksen
genitive oikeutuksen oikeutusten
oikeutuksien
partitive oikeutusta oikeutuksia
inessive oikeutuksessa oikeutuksissa
elative oikeutuksesta oikeutuksista
illative oikeutukseen oikeutuksiin
adessive oikeutuksella oikeutuksilla
ablative oikeutukselta oikeutuksilta
allative oikeutukselle oikeutuksille
essive oikeutuksena oikeutuksina
translative oikeutukseksi oikeutuksiksi
instructive oikeutuksin
abessive oikeutuksetta oikeutuksitta
comitative oikeutuksineen