oletus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

olettaa +‎ -us

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈoletus/, [ˈo̞le̞t̪us̠]
  • Rhymes: -oletus
  • Syllabification: o‧le‧tus

Noun[edit]

oletus

  1. assumption, supposition

Declension[edit]

Inflection of oletus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative oletus oletukset
genitive oletuksen oletusten
oletuksien
partitive oletusta oletuksia
illative oletukseen oletuksiin
singular plural
nominative oletus oletukset
accusative nom. oletus oletukset
gen. oletuksen
genitive oletuksen oletusten
oletuksien
partitive oletusta oletuksia
inessive oletuksessa oletuksissa
elative oletuksesta oletuksista
illative oletukseen oletuksiin
adessive oletuksella oletuksilla
ablative oletukselta oletuksilta
allative oletukselle oletuksille
essive oletuksena oletuksina
translative oletukseksi oletuksiksi
instructive oletuksin
abessive oletuksetta oletuksitta
comitative oletuksineen
Possessive forms of oletus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person oletukseni oletuksemme
2nd person oletuksesi oletuksenne
3rd person oletuksensa

Anagrams[edit]