oletus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From the verb olettaa.

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: o‧le‧tus
  • IPA(key): /ˈoletus/

Noun[edit]

oletus

  1. assumption, supposition

Declension[edit]

Inflection of oletus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative oletus oletukset
genitive oletuksen oletusten
oletuksien
partitive oletusta oletuksia
illative oletukseen oletuksiin
singular plural
nominative oletus oletukset
accusative nom.? oletus oletukset
gen. oletuksen
genitive oletuksen oletusten
oletuksien
partitive oletusta oletuksia
inessive oletuksessa oletuksissa
elative oletuksesta oletuksista
illative oletukseen oletuksiin
adessive oletuksella oletuksilla
ablative oletukselta oletuksilta
allative oletukselle oletuksille
essive oletuksena oletuksina
translative oletukseksi oletuksiksi
instructive oletuksin
abessive oletuksetta oletuksitta
comitative oletuksineen

Anagrams[edit]