ominaisuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ominainen +‎ -uus

Noun[edit]

ominaisuus

  1. property
  2. quality
  3. feature

Declension[edit]

Inflection of ominaisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative ominaisuus ominaisuudet
genitive ominaisuuden ominaisuuksien
partitive ominaisuutta ominaisuuksia
illative ominaisuuteen ominaisuuksiin
singular plural
nominative ominaisuus ominaisuudet
accusative nom.? ominaisuus ominaisuudet
gen. ominaisuuden
genitive ominaisuuden ominaisuuksien
partitive ominaisuutta ominaisuuksia
inessive ominaisuudessa ominaisuuksissa
elative ominaisuudesta ominaisuuksista
illative ominaisuuteen ominaisuuksiin
adessive ominaisuudella ominaisuuksilla
ablative ominaisuudelta ominaisuuksilta
allative ominaisuudelle ominaisuuksille
essive ominaisuutena ominaisuuksina
translative ominaisuudeksi ominaisuuksiksi
instructive ominaisuuksin
abessive ominaisuudetta ominaisuuksitta
comitative ominaisuuksineen