opetuskieli

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

opetus +‎ kieli

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈopetusˌkie̯li/, [ˈo̞pe̞t̪us̠ˌk̟ie̞̯li]
  • Rhymes: -ieli
  • Syllabification(key): o‧pe‧tus‧kie‧li

Noun

[edit]

opetuskieli

  1. medium of instruction, language of instruction, teaching language

Declension

[edit]
Inflection of opetuskieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative opetuskieli opetuskielet
genitive opetuskielen opetuskielten
opetuskielien
partitive opetuskieltä opetuskieliä
illative opetuskieleen opetuskieliin
singular plural
nominative opetuskieli opetuskielet
accusative nom. opetuskieli opetuskielet
gen. opetuskielen
genitive opetuskielen opetuskielten
opetuskielien
partitive opetuskieltä opetuskieliä
inessive opetuskielessä opetuskielissä
elative opetuskielestä opetuskielistä
illative opetuskieleen opetuskieliin
adessive opetuskielellä opetuskielillä
ablative opetuskieleltä opetuskieliltä
allative opetuskielelle opetuskielille
essive opetuskielenä opetuskielinä
translative opetuskieleksi opetuskieliksi
abessive opetuskielettä opetuskielittä
instructive opetuskielin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of opetuskieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative opetuskieleni opetuskieleni
accusative nom. opetuskieleni opetuskieleni
gen. opetuskieleni
genitive opetuskieleni opetuskielteni
opetuskielieni
partitive opetuskieltäni opetuskieliäni
inessive opetuskielessäni opetuskielissäni
elative opetuskielestäni opetuskielistäni
illative opetuskieleeni opetuskieliini
adessive opetuskielelläni opetuskielilläni
ablative opetuskieleltäni opetuskieliltäni
allative opetuskielelleni opetuskielilleni
essive opetuskielenäni opetuskielinäni
translative opetuskielekseni opetuskielikseni
abessive opetuskielettäni opetuskielittäni
instructive
comitative opetuskielineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative opetuskielesi opetuskielesi
accusative nom. opetuskielesi opetuskielesi
gen. opetuskielesi
genitive opetuskielesi opetuskieltesi
opetuskieliesi
partitive opetuskieltäsi opetuskieliäsi
inessive opetuskielessäsi opetuskielissäsi
elative opetuskielestäsi opetuskielistäsi
illative opetuskieleesi opetuskieliisi
adessive opetuskielelläsi opetuskielilläsi
ablative opetuskieleltäsi opetuskieliltäsi
allative opetuskielellesi opetuskielillesi
essive opetuskielenäsi opetuskielinäsi
translative opetuskieleksesi opetuskieliksesi
abessive opetuskielettäsi opetuskielittäsi
instructive
comitative opetuskielinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative opetuskielemme opetuskielemme
accusative nom. opetuskielemme opetuskielemme
gen. opetuskielemme
genitive opetuskielemme opetuskieltemme
opetuskieliemme
partitive opetuskieltämme opetuskieliämme
inessive opetuskielessämme opetuskielissämme
elative opetuskielestämme opetuskielistämme
illative opetuskieleemme opetuskieliimme
adessive opetuskielellämme opetuskielillämme
ablative opetuskieleltämme opetuskieliltämme
allative opetuskielellemme opetuskielillemme
essive opetuskielenämme opetuskielinämme
translative opetuskieleksemme opetuskieliksemme
abessive opetuskielettämme opetuskielittämme
instructive
comitative opetuskielinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative opetuskielenne opetuskielenne
accusative nom. opetuskielenne opetuskielenne
gen. opetuskielenne
genitive opetuskielenne opetuskieltenne
opetuskielienne
partitive opetuskieltänne opetuskieliänne
inessive opetuskielessänne opetuskielissänne
elative opetuskielestänne opetuskielistänne
illative opetuskieleenne opetuskieliinne
adessive opetuskielellänne opetuskielillänne
ablative opetuskieleltänne opetuskieliltänne
allative opetuskielellenne opetuskielillenne
essive opetuskielenänne opetuskielinänne
translative opetuskieleksenne opetuskieliksenne
abessive opetuskielettänne opetuskielittänne
instructive
comitative opetuskielinenne
third-person possessor
singular plural
nominative opetuskielensä opetuskielensä
accusative nom. opetuskielensä opetuskielensä
gen. opetuskielensä
genitive opetuskielensä opetuskieltensä
opetuskieliensä
partitive opetuskieltään
opetuskieltänsä
opetuskieliään
opetuskieliänsä
inessive opetuskielessään
opetuskielessänsä
opetuskielissään
opetuskielissänsä
elative opetuskielestään
opetuskielestänsä
opetuskielistään
opetuskielistänsä
illative opetuskieleensä opetuskieliinsä
adessive opetuskielellään
opetuskielellänsä
opetuskielillään
opetuskielillänsä
ablative opetuskieleltään
opetuskieleltänsä
opetuskieliltään
opetuskieliltänsä
allative opetuskielelleen
opetuskielellensä
opetuskielilleen
opetuskielillensä
essive opetuskielenään
opetuskielenänsä
opetuskielinään
opetuskielinänsä
translative opetuskielekseen
opetuskieleksensä
opetuskielikseen
opetuskieliksensä
abessive opetuskielettään
opetuskielettänsä
opetuskielittään
opetuskielittänsä
instructive
comitative opetuskielineen
opetuskielinensä

Further reading

[edit]