opiskelija

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index op)

Etymology[edit]

opiskella ‎(to study) +‎ -ja ‎(-agent noun suffix)

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

opiskelija

  1. A student.

Declension[edit]

Inflection of opiskelija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative opiskelija opiskelijat
genitive opiskelijan opiskelijoiden
opiskelijoitten
partitive opiskelijaa opiskelijoita
illative opiskelijaan opiskelijoihin
singular plural
nominative opiskelija opiskelijat
accusative nom.? opiskelija opiskelijat
gen. opiskelijan
genitive opiskelijan opiskelijoiden
opiskelijoitten
opiskelijainrare
partitive opiskelijaa opiskelijoita
inessive opiskelijassa opiskelijoissa
elative opiskelijasta opiskelijoista
illative opiskelijaan opiskelijoihin
adessive opiskelijalla opiskelijoilla
ablative opiskelijalta opiskelijoilta
allative opiskelijalle opiskelijoille
essive opiskelijana opiskelijoina
translative opiskelijaksi opiskelijoiksi
instructive opiskelijoin
abessive opiskelijatta opiskelijoitta
comitative opiskelijoineen