osoitin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

osoittaa +‎ -in

Noun[edit]

osoitin

  1. A pointer (anything that points)
  2. A pointer (needle-like component of a timepiece or measuring device that indicates the current reading)
  3. (programming, databases) A pointer.
  4. A pointer, cursor (in graphical user interfaces)
  5. An indicator (pointer or index that indicates)
  6. A hand (index or pointer especially in a clock)

Declension[edit]

Inflection of osoitin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation)
nominative osoitin osoittimet
genitive osoittimen osoittimien
osoitinten
partitive osoitinta osoittimia
illative osoittimeen osoittimiin
singular plural
nominative osoitin osoittimet
accusative nom. osoitin osoittimet
gen. osoittimen
genitive osoittimen osoittimien
osoitinten
partitive osoitinta osoittimia
inessive osoittimessa osoittimissa
elative osoittimesta osoittimista
illative osoittimeen osoittimiin
adessive osoittimella osoittimilla
ablative osoittimelta osoittimilta
allative osoittimelle osoittimille
essive osoittimena osoittimina
translative osoittimeksi osoittimiksi
instructive osoittimin
abessive osoittimetta osoittimitta
comitative osoittimineen

Synonyms[edit]

Verb[edit]

osoitin

  1. First-person singular indicative past form of osoittaa.