ottaja

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ottaa +‎ -ja

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈo̞t̪ːɑjɑ]
  • Hyphenation: ot‧ta‧ja

Noun[edit]

ottaja

  1. A taker, one who takes.

Declension[edit]

Inflection of ottaja (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative ottaja ottajat
genitive ottajan ottajien
partitive ottajaa ottajia
illative ottajaan ottajiin
singular plural
nominative ottaja ottajat
accusative nom. ottaja ottajat
gen. ottajan
genitive ottajan ottajien
ottajainrare
partitive ottajaa ottajia
inessive ottajassa ottajissa
elative ottajasta ottajista
illative ottajaan ottajiin
adessive ottajalla ottajilla
ablative ottajalta ottajilta
allative ottajalle ottajille
essive ottajana ottajina
translative ottajaksi ottajiksi
instructive ottajin
abessive ottajatta ottajitta
comitative ottajineen

Anagrams[edit]