päättyvä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

Adjective[edit]

päättyvä  (comparative päättyvämpi, superlative päättyvin)

  1. ending
  2. (mathematics) terminating
    päättyvä desimaaliluku
    terminating decimal

Declension[edit]

Inflection of päättyvä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative päättyvä päättyvät
genitive päättyvän päättyvien
partitive päättyvää päättyviä
illative päättyvään päättyviin
singular plural
nominative päättyvä päättyvät
accusative nom.? päättyvä päättyvät
gen. päättyvän
genitive päättyvän päättyvien
päättyväinrare
partitive päättyvää päättyviä
inessive päättyvässä päättyvissä
elative päättyvästä päättyvistä
illative päättyvään päättyviin
adessive päättyvällä päättyvillä
ablative päättyvältä päättyviltä
allative päättyvälle päättyville
essive päättyvänä päättyvinä
translative päättyväksi päättyviksi
instructive päättyvin
abessive päättyvättä päättyvittä
comitative päättyvine

Verb[edit]

päättyvä

  1. Present active participle of päättyä.