perustus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From the verb perustaa; perust- +‎ -us.

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: pe‧rus‧tus
  • IPA(key): [ˈperustus]

Noun[edit]

perustus

  1. Foundation, groundwork.
    palaa perustuksia myöten = to burn to the ground.
    laskea ~ + allative = to lay the foundation/groundwork for.

Declension[edit]

Inflection of perustus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative perustus perustukset
genitive perustuksen perustusten
perustuksien
partitive perustusta perustuksia
illative perustukseen perustuksiin
singular plural
nominative perustus perustukset
accusative nom. perustus perustukset
gen. perustuksen
genitive perustuksen perustusten
perustuksien
partitive perustusta perustuksia
inessive perustuksessa perustuksissa
elative perustuksesta perustuksista
illative perustukseen perustuksiin
adessive perustuksella perustuksilla
ablative perustukselta perustuksilta
allative perustukselle perustuksille
essive perustuksena perustuksina
translative perustukseksi perustuksiksi
instructive perustuksin
abessive perustuksetta perustuksitta
comitative perustuksineen

Compounds[edit]


Latin[edit]

Etymology[edit]

Future passive participle of perūrō

Participle[edit]

perustus m ‎(feminine perusta, neuter perustum); first/second declension

  1. This term needs a translation to English. Please help out and add a translation, then remove the text {{rfdef}}.

Inflection[edit]

First/second declension.

Number Singular Plural
Case / Gender Masculine Feminine Neuter Masculine Feminine Neuter
nominative perustus perusta perustum perustī perustae perusta
genitive perustī perustae perustī perustōrum perustārum perustōrum
dative perustō perustō perustīs
accusative perustum perustam perustum perustōs perustās perusta
ablative perustō perustā perustō perustīs
vocative peruste perusta perustum perustī perustae perusta

References[edit]