perustuslaki

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

perustus +‎ laki

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: pe‧rus‧tus‧la‧ki

Noun[edit]

perustuslaki

  1. Constitution (the formal or informal system of primary principles and laws that regulates a government or other institutions; a legal document describing such a formal system).
    Suomen ~ = the Finnish Constitution.
    Euroopan unionin ~ = the European Constitution.
    perustuslakia säätävä = constituent

Declension[edit]

Inflection of perustuslaki (Kotus type 5/risti, k- gradation)
nominative perustuslaki perustuslait
genitive perustuslain perustuslakien
partitive perustuslakia perustuslakeja
illative perustuslakiin perustuslakeihin
singular plural
nominative perustuslaki perustuslait
accusative nom.? perustuslaki perustuslait
gen. perustuslain
genitive perustuslain perustuslakien
partitive perustuslakia perustuslakeja
inessive perustuslaissa perustuslaeissa
elative perustuslaista perustuslaeista
illative perustuslakiin perustuslakeihin
adessive perustuslailla perustuslaeilla
ablative perustuslailta perustuslaeilta
allative perustuslailleˣ perustuslaeilleˣ
essive perustuslakina perustuslakeina
translative perustuslaiksi perustuslaeiksi
instructive perustuslaein
abessive perustuslaitta perustuslaeitta
comitative perustuslakeineen

Usage notes[edit]

  • In Finnish legislation, perustuslaki is a legal statute superior to laki and asetus.

Derived terms[edit]

Compounds[edit]