poikinpuu

Ingrian

Kaks poikinpuuta.

Etymology

From poikin (“along”) +‎ puu (“wood”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpoi̯kinˌpuː/, [ˈpo̞i̯kĭmˌpuː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpoi̯kinˌpuː/, [ˈpo̞i̯ɡ̊imˌpuː]
• Rhymes: -uː
• Hyphenation: poi‧kin‧puu

Noun

poikinpuu

1. plank placed across a brook or rift (Is there an English equivalent to this definition?)

Declension

Declension of poikinpuu (type 8/maa, no gradation)
	singular	plural
nominative	poikinpuu	poikinpuut
genitive	poikinpuun	poikinpuijen
partitive	poikinpuuta	poikinpuita
illative	poikinpuuhu	poikinpuihe
inessive	poikinpuus	poikinpuis
elative	poikinpuust	poikinpuist
allative	poikinpuulle	poikinpuille
adessive	poikinpuul	poikinpuil
ablative	poikinpuult	poikinpuilt
translative	poikinpuuks	poikinpuiks
essive	poikinpuunna, poikinpuun	poikinpuinna, poikinpuin
exessive1)	poikinpuunt	poikinpuint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 420