räime

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

räimiä +‎ -e

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈræi̯meˣ/, [ˈræi̯me̞(ʔ)]
  • Rhymes: -æime
  • Syllabification(key): räi‧me

Noun

[edit]

räime

  1. loud sound, noise, racket (especially a prolonged one)

Declension

[edit]
Inflection of räime (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative räime räimeet
genitive räimeen räimeiden
räimeitten
partitive räimettä räimeitä
illative räimeeseen räimeisiin
räimeihin
singular plural
nominative räime räimeet
accusative nom. räime räimeet
gen. räimeen
genitive räimeen räimeiden
räimeitten
partitive räimettä räimeitä
inessive räimeessä räimeissä
elative räimeestä räimeistä
illative räimeeseen räimeisiin
räimeihin
adessive räimeellä räimeillä
ablative räimeeltä räimeiltä
allative räimeelle räimeille
essive räimeenä räimeinä
translative räimeeksi räimeiksi
abessive räimeettä räimeittä
instructive räimein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of räime (Kotus type 48/hame, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative räimeeni räimeeni
accusative nom. räimeeni räimeeni
gen. räimeeni
genitive räimeeni räimeideni
räimeitteni
partitive räimettäni räimeitäni
inessive räimeessäni räimeissäni
elative räimeestäni räimeistäni
illative räimeeseeni räimeisiini
räimeihini
adessive räimeelläni räimeilläni
ablative räimeeltäni räimeiltäni
allative räimeelleni räimeilleni
essive räimeenäni räimeinäni
translative räimeekseni räimeikseni
abessive räimeettäni räimeittäni
instructive
comitative räimeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative räimeesi räimeesi
accusative nom. räimeesi räimeesi
gen. räimeesi
genitive räimeesi räimeidesi
räimeittesi
partitive räimettäsi räimeitäsi
inessive räimeessäsi räimeissäsi
elative räimeestäsi räimeistäsi
illative räimeeseesi räimeisiisi
räimeihisi
adessive räimeelläsi räimeilläsi
ablative räimeeltäsi räimeiltäsi
allative räimeellesi räimeillesi
essive räimeenäsi räimeinäsi
translative räimeeksesi räimeiksesi
abessive räimeettäsi räimeittäsi
instructive
comitative räimeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative räimeemme räimeemme
accusative nom. räimeemme räimeemme
gen. räimeemme
genitive räimeemme räimeidemme
räimeittemme
partitive räimettämme räimeitämme
inessive räimeessämme räimeissämme
elative räimeestämme räimeistämme
illative räimeeseemme räimeisiimme
räimeihimme
adessive räimeellämme räimeillämme
ablative räimeeltämme räimeiltämme
allative räimeellemme räimeillemme
essive räimeenämme räimeinämme
translative räimeeksemme räimeiksemme
abessive räimeettämme räimeittämme
instructive
comitative räimeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative räimeenne räimeenne
accusative nom. räimeenne räimeenne
gen. räimeenne
genitive räimeenne räimeidenne
räimeittenne
partitive räimettänne räimeitänne
inessive räimeessänne räimeissänne
elative räimeestänne räimeistänne
illative räimeeseenne räimeisiinne
räimeihinne
adessive räimeellänne räimeillänne
ablative räimeeltänne räimeiltänne
allative räimeellenne räimeillenne
essive räimeenänne räimeinänne
translative räimeeksenne räimeiksenne
abessive räimeettänne räimeittänne
instructive
comitative räimeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative räimeensä räimeensä
accusative nom. räimeensä räimeensä
gen. räimeensä
genitive räimeensä räimeidensä
räimeittensä
partitive räimettään
räimettänsä
räimeitään
räimeitänsä
inessive räimeessään
räimeessänsä
räimeissään
räimeissänsä
elative räimeestään
räimeestänsä
räimeistään
räimeistänsä
illative räimeeseensä räimeisiinsä
räimeihinsä
adessive räimeellään
räimeellänsä
räimeillään
räimeillänsä
ablative räimeeltään
räimeeltänsä
räimeiltään
räimeiltänsä
allative räimeelleen
räimeellensä
räimeilleen
räimeillensä
essive räimeenään
räimeenänsä
räimeinään
räimeinänsä
translative räimeekseen
räimeeksensä
räimeikseen
räimeiksensä
abessive räimeettään
räimeettänsä
räimeittään
räimeittänsä
instructive
comitative räimeineen
räimeinensä

Further reading

[edit]