ratkaisin

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrɑtkɑi̯sin/, [ˈrɑ̝t̪kɑ̝i̯s̠in]
• Rhymes: -ɑtkɑisin
• Syllabification^(key): rat‧kai‧sin

Etymology 1

ratkaista +‎ -in

Noun

ratkaisin

1. solver (device or program that solves)

Declension

Inflection of ratkaisin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative		ratkaisin	ratkaisimet
genitive		ratkaisimen	ratkaisimien ratkaisinten
partitive		ratkaisinta	ratkaisimia
illative		ratkaisimeen	ratkaisimiin
		singular	plural
nominative		ratkaisin	ratkaisimet
accusative	nom.	ratkaisin	ratkaisimet
	gen.	ratkaisimen
genitive		ratkaisimen	ratkaisimien ratkaisinten
partitive		ratkaisinta	ratkaisimia
inessive		ratkaisimessa	ratkaisimissa
elative		ratkaisimesta	ratkaisimista
illative		ratkaisimeen	ratkaisimiin
adessive		ratkaisimella	ratkaisimilla
ablative		ratkaisimelta	ratkaisimilta
allative		ratkaisimelle	ratkaisimille
essive		ratkaisimena	ratkaisimina
translative		ratkaisimeksi	ratkaisimiksi
abessive		ratkaisimetta	ratkaisimitta
instructive		—	ratkaisimin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of ratkaisin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative ratkaisimeni ratkaisimeni accusative nom. ratkaisimeni ratkaisimeni gen. ratkaisimeni genitive ratkaisimeni ratkaisimieni ratkaisinteni partitive ratkaisintani ratkaisimiani inessive ratkaisimessani ratkaisimissani elative ratkaisimestani ratkaisimistani illative ratkaisimeeni ratkaisimiini adessive ratkaisimellani ratkaisimillani ablative ratkaisimeltani ratkaisimiltani allative ratkaisimelleni ratkaisimilleni essive ratkaisimenani ratkaisiminani translative ratkaisimekseni ratkaisimikseni abessive ratkaisimettani ratkaisimittani instructive — — comitative — ratkaisimineni second-person singular possessor singular plural nominative ratkaisimesi ratkaisimesi accusative nom. ratkaisimesi ratkaisimesi gen. ratkaisimesi genitive ratkaisimesi ratkaisimiesi ratkaisintesi partitive ratkaisintasi ratkaisimiasi inessive ratkaisimessasi ratkaisimissasi elative ratkaisimestasi ratkaisimistasi illative ratkaisimeesi ratkaisimiisi adessive ratkaisimellasi ratkaisimillasi ablative ratkaisimeltasi ratkaisimiltasi allative ratkaisimellesi ratkaisimillesi essive ratkaisimenasi ratkaisiminasi translative ratkaisimeksesi ratkaisimiksesi abessive ratkaisimettasi ratkaisimittasi instructive — — comitative — ratkaisiminesi first-person plural possessor singular plural nominative ratkaisimemme ratkaisimemme accusative nom. ratkaisimemme ratkaisimemme gen. ratkaisimemme genitive ratkaisimemme ratkaisimiemme ratkaisintemme partitive ratkaisintamme ratkaisimiamme inessive ratkaisimessamme ratkaisimissamme elative ratkaisimestamme ratkaisimistamme illative ratkaisimeemme ratkaisimiimme adessive ratkaisimellamme ratkaisimillamme ablative ratkaisimeltamme ratkaisimiltamme allative ratkaisimellemme ratkaisimillemme essive ratkaisimenamme ratkaisiminamme translative ratkaisimeksemme ratkaisimiksemme abessive ratkaisimettamme ratkaisimittamme instructive — — comitative — ratkaisiminemme second-person plural possessor singular plural nominative ratkaisimenne ratkaisimenne accusative nom. ratkaisimenne ratkaisimenne gen. ratkaisimenne genitive ratkaisimenne ratkaisimienne ratkaisintenne partitive ratkaisintanne ratkaisimianne inessive ratkaisimessanne ratkaisimissanne elative ratkaisimestanne ratkaisimistanne illative ratkaisimeenne ratkaisimiinne adessive ratkaisimellanne ratkaisimillanne ablative ratkaisimeltanne ratkaisimiltanne allative ratkaisimellenne ratkaisimillenne essive ratkaisimenanne ratkaisiminanne translative ratkaisimeksenne ratkaisimiksenne abessive ratkaisimettanne ratkaisimittanne instructive — — comitative — ratkaisiminenne third-person possessor singular plural nominative ratkaisimensa ratkaisimensa accusative nom. ratkaisimensa ratkaisimensa gen. ratkaisimensa genitive ratkaisimensa ratkaisimiensa ratkaisintensa partitive ratkaisintaan ratkaisintansa ratkaisimiaan ratkaisimiansa inessive ratkaisimessaan ratkaisimessansa ratkaisimissaan ratkaisimissansa elative ratkaisimestaan ratkaisimestansa ratkaisimistaan ratkaisimistansa illative ratkaisimeensa ratkaisimiinsa adessive ratkaisimellaan ratkaisimellansa ratkaisimillaan ratkaisimillansa ablative ratkaisimeltaan ratkaisimeltansa ratkaisimiltaan ratkaisimiltansa allative ratkaisimelleen ratkaisimellensa ratkaisimilleen ratkaisimillensa essive ratkaisimenaan ratkaisimenansa ratkaisiminaan ratkaisiminansa translative ratkaisimekseen ratkaisimeksensa ratkaisimikseen ratkaisimiksensa abessive ratkaisimettaan ratkaisimettansa ratkaisimittaan ratkaisimittansa instructive — — comitative — ratkaisimineen ratkaisiminensa

Etymology 2

Verb

ratkaisin

1. first-person singular past indicative of ratkaista

Anagrams

• anarkisti, raikastin, raitsikan