reivi

Finnish

Etymology

Borrowed from Swedish rev, cognate with English reef.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrei̯ʋi/, [ˈre̞i̯ʋi]
• Rhymes: -eiʋi
• Syllabification^(key): rei‧vi
• Hyphenation^(key): rei‧vi

Noun

reivi

1. (nautical) reef (arrangement to reduce the area of a sail in a high wind)

Declension

Inflection of reivi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		reivi	reivit
genitive		reivin	reivien
partitive		reiviä	reivejä
illative		reiviin	reiveihin
		singular	plural
nominative		reivi	reivit
accusative	nom.	reivi	reivit
	gen.	reivin
genitive		reivin	reivien
partitive		reiviä	reivejä
inessive		reivissä	reiveissä
elative		reivistä	reiveistä
illative		reiviin	reiveihin
adessive		reivillä	reiveillä
ablative		reiviltä	reiveiltä
allative		reiville	reiveille
essive		reivinä	reiveinä
translative		reiviksi	reiveiksi
abessive		reivittä	reiveittä
instructive		—	reivein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of reivi (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative reivini reivini accusative nom. reivini reivini gen. reivini genitive reivini reivieni partitive reiviäni reivejäni inessive reivissäni reiveissäni elative reivistäni reiveistäni illative reiviini reiveihini adessive reivilläni reiveilläni ablative reiviltäni reiveiltäni allative reivilleni reiveilleni essive reivinäni reiveinäni translative reivikseni reiveikseni abessive reivittäni reiveittäni instructive — — comitative — reiveineni second-person singular possessor singular plural nominative reivisi reivisi accusative nom. reivisi reivisi gen. reivisi genitive reivisi reiviesi partitive reiviäsi reivejäsi inessive reivissäsi reiveissäsi elative reivistäsi reiveistäsi illative reiviisi reiveihisi adessive reivilläsi reiveilläsi ablative reiviltäsi reiveiltäsi allative reivillesi reiveillesi essive reivinäsi reiveinäsi translative reiviksesi reiveiksesi abessive reivittäsi reiveittäsi instructive — — comitative — reiveinesi first-person plural possessor singular plural nominative reivimme reivimme accusative nom. reivimme reivimme gen. reivimme genitive reivimme reiviemme partitive reiviämme reivejämme inessive reivissämme reiveissämme elative reivistämme reiveistämme illative reiviimme reiveihimme adessive reivillämme reiveillämme ablative reiviltämme reiveiltämme allative reivillemme reiveillemme essive reivinämme reiveinämme translative reiviksemme reiveiksemme abessive reivittämme reiveittämme instructive — — comitative — reiveinemme second-person plural possessor singular plural nominative reivinne reivinne accusative nom. reivinne reivinne gen. reivinne genitive reivinne reivienne partitive reiviänne reivejänne inessive reivissänne reiveissänne elative reivistänne reiveistänne illative reiviinne reiveihinne adessive reivillänne reiveillänne ablative reiviltänne reiveiltänne allative reivillenne reiveillenne essive reivinänne reiveinänne translative reiviksenne reiveiksenne abessive reivittänne reiveittänne instructive — — comitative — reiveinenne third-person possessor singular plural nominative reivinsä reivinsä accusative nom. reivinsä reivinsä gen. reivinsä genitive reivinsä reiviensä partitive reiviään reiviänsä reivejään reivejänsä inessive reivissään reivissänsä reiveissään reiveissänsä elative reivistään reivistänsä reiveistään reiveistänsä illative reiviinsä reiveihinsä adessive reivillään reivillänsä reiveillään reiveillänsä ablative reiviltään reiviltänsä reiveiltään reiveiltänsä allative reivilleen reivillensä reiveilleen reiveillensä essive reivinään reivinänsä reiveinään reiveinänsä translative reivikseen reiviksensä reiveikseen reiveiksensä abessive reivittään reivittänsä reiveittään reiveittänsä instructive — — comitative — reiveineen reiveinensä

Derived terms

compounds

• reiviköysi
• reivinaru
• reiviseisinki
• reivisolmu

Related terms

• reivata

Further reading

• “reivi”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 3 July 2023

Anagrams

• vieri

Romanian

Etymology

From re- + ivi.

Verb

a reivi (third-person singular present reivește, past participle reivit) 4th conjugation

1. to reappear

Conjugation

    conjugation of reivi (fourth conjugation, -esc- infix)

infinitive			a reivi
gerund			reivind
past participle			reivit
number		singular			plural
person		1st person	2nd person	3rd person	1st person	2nd person	3rd person
indicative		eu	tu	el/ea	noi	voi	ei/ele
	present	reivesc	reivești	reivește	reivim	reiviți	reivesc
	imperfect	reiveam	reiveai	reivea	reiveam	reiveați	reiveau
	simple perfect	reivii	reiviși	reivi	reivirăm	reivirăți	reiviră
	pluperfect	reivisem	reiviseși	reivise	reiviserăm	reiviserăți	reiviseră
subjunctive		eu	tu	el/ea	noi	voi	ei/ele
	present	să reivesc	să reivești	să reivească	să reivim	să reiviți	să reivească
imperative		—	tu	—	—	voi	—
	affirmative		reivește			reiviți
	negative		nu reivi			nu reiviți

References

• reivi in Academia Română, Micul dicționar academic, ediția a II-a, Bucharest: Univers Enciclopedic, 2010. →ISBN