renki

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Borrowing from Swedish dräng, from Old Norse drengr.

Attested since the time of Mikael Agricola (16th century). Originally as trenki.

Noun[edit]

renki

  1. (dated) farmhand

Declension[edit]

Inflection of renki (Kotus type 5/risti, nk-ng gradation)
nominative renki rengit
genitive rengin renkien
partitive renkiä renkejä
illative renkiin renkeihin
singular plural
nominative renki rengit
accusative nom. renki rengit
gen. rengin
genitive rengin renkien
partitive renkiä renkejä
inessive rengissä rengeissä
elative rengistä rengeistä
illative renkiin renkeihin
adessive rengillä rengeillä
ablative rengiltä rengeiltä
allative rengille rengeille
essive renkinä renkeinä
translative rengiksi rengeiksi
instructive rengein
abessive rengittä rengeittä
comitative renkeineen

Synonyms[edit]

Anagrams[edit]

References[edit]


Karelian[edit]

Etymology[edit]

Borrowing from Swedish dräng, from Old Norse drengr.

Noun[edit]

renki ‎(genitive [please provide], partitive [please provide])

  1. farmhand