trenki

Ingrian

Etymology

Borrowed from Finnish trenki (“farmhand”), from Swedish dräng. Cognates include Karelian renki.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtreŋki/, [ˈtre̞ŋkʲ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈtreŋki/, [ˈtre̞ŋɡ̊i]
• Rhymes: -eŋkʲ, -eŋki
• Hyphenation: tren‧ki

Noun

trenki

1. hired helper
   1. Short for alustrenki (“deckhand”).
   2. Short for maatrenki (“farmhand”).
      • 1934, V. I. Junus, Lukukirja inkeroisia oppikoteja vart (neljäs klassa), Leningrad: Riikin Izdatelstvo Kirja, page 8:

        Siint ajast pappi hylkäis pocivoittamast trengille yhel kerraal suurust, lounatta ja iltaist.

        Ever since, the priest stopped treating the farmhand at once with breakfast, lunch and dinner.

Declension

Declension of trenki (type 5/vahti, nk-ng gradation)
	singular	plural
nominative	trenki	trengit
genitive	trengin	trenkiin, trenkilöin
partitive	trenkiä	trenkijä, trenkilöjä
illative	trenkii	trenkii, trenkilöihe
inessive	trengiis	trenkiis, trenkilöis
elative	trengist	trenkiist, trenkilöist
allative	trengille	trenkiille, trenkilöille
adessive	trengiil	trenkiil, trenkilöil
ablative	trengilt	trenkiilt, trenkilöilt
translative	trengiks	trenkiiks, trenkilöiks
essive	trenkinnä, trenkiin	trenkiinnä, trenkilöinnä, trenkiin, trenkilöin
exessive1)	trenkint	trenkiint, trenkilöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• alustrenki
• maatrenki
• trenkipoika

 

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 62
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 597
• Arvo Laanest (1978) Isuri keele ajalooline foneetika ja morfoloogia‎^[2], Tallinn, page 27