Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search




  1. (intransitive) to break, break up, fall apart


Inflection of rikkoutua (Kotus type 52/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikkoudun en rikkoudu 1st sing. olen rikkoutunut en ole rikkoutunut
2nd sing. rikkoudut et rikkoudu 2nd sing. olet rikkoutunut et ole rikkoutunut
3rd sing. rikkoutuu ei rikkoudu 3rd sing. on rikkoutunut ei ole rikkoutunut
1st plur. rikkoudumme emme rikkoudu 1st plur. olemme rikkoutuneet emme ole rikkoutuneet
2nd plur. rikkoudutte ette rikkoudu 2nd plur. olette rikkoutuneet ette ole rikkoutuneet
3rd plur. rikkoutuvat eivät rikkoudu 3rd plur. ovat rikkoutuneet eivät ole rikkoutuneet
passive rikkoudutaan ei rikkouduta passive on rikkouduttu ei ole rikkouduttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikkouduin en rikkoutunut 1st sing. olin rikkoutunut en ollut rikkoutunut
2nd sing. rikkouduit et rikkoutunut 2nd sing. olit rikkoutunut et ollut rikkoutunut
3rd sing. rikkoutui ei rikkoutunut 3rd sing. oli rikkoutunut ei ollut rikkoutunut
1st plur. rikkouduimme emme rikkoutuneet 1st plur. olimme rikkoutuneet emme olleet rikkoutuneet
2nd plur. rikkouduitte ette rikkoutuneet 2nd plur. olitte rikkoutuneet ette olleet rikkoutuneet
3rd plur. rikkoutuivat eivät rikkoutuneet 3rd plur. olivat rikkoutuneet eivät olleet rikkoutuneet
passive rikkouduttiin ei rikkouduttu passive oli rikkouduttu ei ollut rikkouduttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikkoutuisin en rikkoutuisi 1st sing. olisin rikkoutunut en olisi rikkoutunut
2nd sing. rikkoutuisit et rikkoutuisi 2nd sing. olisit rikkoutunut et olisi rikkoutunut
3rd sing. rikkoutuisi ei rikkoutuisi 3rd sing. olisi rikkoutunut ei olisi rikkoutunut
1st plur. rikkoutuisimme emme rikkoutuisi 1st plur. olisimme rikkoutuneet emme olisi rikkoutuneet
2nd plur. rikkoutuisitte ette rikkoutuisi 2nd plur. olisitte rikkoutuneet ette olisi rikkoutuneet
3rd plur. rikkoutuisivat eivät rikkoutuisi 3rd plur. olisivat rikkoutuneet eivät olisi rikkoutuneet
passive rikkouduttaisiin ei rikkouduttaisi passive olisi rikkouduttu ei olisi rikkouduttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. rikkoudu älä rikkoudu 2nd sing. ole rikkoutunut älä ole rikkoutunut
3rd sing. rikkoutukoon älköön rikkoutuko 3rd sing. olkoon rikkoutunut älköön olko rikkoutunut
1st plur. rikkoutukaamme älkäämme rikkoutuko 1st plur. olkaamme rikkoutuneet älkäämme olko rikkoutuneet
2nd plur. rikkoutukaa älkää rikkoutuko 2nd plur. olkaa rikkoutuneet älkää olko rikkoutuneet
3rd plur. rikkoutukoot älkööt rikkoutuko 3rd plur. olkoot rikkoutuneet älkööt olko rikkoutuneet
passive rikkouduttakoon älköön rikkouduttako passive olkoon rikkouduttu älköön olko rikkouduttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikkoutunen en rikkoutune 1st sing. lienen rikkoutunut en liene rikkoutunut
2nd sing. rikkoutunet et rikkoutune 2nd sing. lienet rikkoutunut et liene rikkoutunut
3rd sing. rikkoutunee ei rikkoutune 3rd sing. lienee rikkoutunut ei liene rikkoutunut
1st plur. rikkoutunemme emme rikkoutune 1st plur. lienemme rikkoutuneet emme liene rikkoutuneet
2nd plur. rikkoutunette ette rikkoutune 2nd plur. lienette rikkoutuneet ette liene rikkoutuneet
3rd plur. rikkoutunevat eivät rikkoutune 3rd plur. lienevät rikkoutuneet eivät liene rikkoutuneet
passive rikkouduttaneen ei rikkouduttane passive lienee rikkouduttu ei liene rikkouduttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st rikkoutua present rikkoutuva rikkouduttava
long 1st2 rikkoutuakseen past rikkoutunut rikkouduttu
2nd inessive1 rikkoutuessa rikkouduttaessa agent1, 3 rikkoutuma
instructive rikkoutuen negative rikkoutumaton
3rd inessive rikkoutumassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative rikkoutumasta
illative rikkoutumaan
adessive rikkoutumalla
abessive rikkoutumatta
instructive rikkoutuman rikkouduttaman
4th nominative rikkoutuminen
partitive rikkoutumista
5th2 rikkoutumaisillaan