ristiriitainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From ristiriita (contradiction, conflict) +‎ -inen.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈristiˌriːtɑi̯nen/, [ˈris̠t̪iˌriːt̪ɑi̯ne̞n]
  • Rhymes: -iːtɑinen
  • Syllabification: ris‧ti‧rii‧tai‧nen

Adjective[edit]

ristiriitainen (comparative ristiriitaisempi, superlative ristiriitaisin)

  1. contradictory
    sisäisesti ristiriitainen
    self-contradictory
  2. conflicting
  3. ambivalent (simultaneously experiencing or expressing opposing or contradictory feelings, beliefs, or motivations)

Declension[edit]

Inflection of ristiriitainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ristiriitainen ristiriitaiset
genitive ristiriitaisen ristiriitaisten
ristiriitaisien
partitive ristiriitaista ristiriitaisia
illative ristiriitaiseen ristiriitaisiin
singular plural
nominative ristiriitainen ristiriitaiset
accusative nom. ristiriitainen ristiriitaiset
gen. ristiriitaisen
genitive ristiriitaisen ristiriitaisten
ristiriitaisien
partitive ristiriitaista ristiriitaisia
inessive ristiriitaisessa ristiriitaisissa
elative ristiriitaisesta ristiriitaisista
illative ristiriitaiseen ristiriitaisiin
adessive ristiriitaisella ristiriitaisilla
ablative ristiriitaiselta ristiriitaisilta
allative ristiriitaiselle ristiriitaisille
essive ristiriitaisena ristiriitaisina
translative ristiriitaiseksi ristiriitaisiksi
instructive ristiriitaisin
abessive ristiriitaisetta ristiriitaisitta
comitative ristiriitaisine
Possessive forms of ristiriitainen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person ristiriitaiseni ristiriitaisemme
2nd person ristiriitaisesi ristiriitaisenne
3rd person ristiriitaisensa

Derived terms[edit]