rokotus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

rokot- +‎ -us

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: ro‧ko‧tus
  • Rhymes: -otus
  • IPA(key): /ˈrokotus/

Noun[edit]

rokotus

  1. vaccination

Declension[edit]

Inflection of rokotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative rokotus rokotukset
genitive rokotuksen rokotusten
rokotuksien
partitive rokotusta rokotuksia
illative rokotukseen rokotuksiin
singular plural
nominative rokotus rokotukset
accusative nom. rokotus rokotukset
gen. rokotuksen
genitive rokotuksen rokotusten
rokotuksien
partitive rokotusta rokotuksia
inessive rokotuksessa rokotuksissa
elative rokotuksesta rokotuksista
illative rokotukseen rokotuksiin
adessive rokotuksella rokotuksilla
ablative rokotukselta rokotuksilta
allative rokotukselle rokotuksille
essive rokotuksena rokotuksina
translative rokotukseksi rokotuksiksi
instructive rokotuksin
abessive rokotuksetta rokotuksitta
comitative rokotuksineen

Anagrams[edit]