korotus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

korottaa +‎ -us

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkorotus/, [ˈko̞ro̞t̪us̠]
  • Rhymes: -orotus
  • Syllabification(key): ko‧ro‧tus

Noun[edit]

korotus

  1. raise, increase
  2. (poker) raise (a raising bet)

Declension[edit]

Inflection of korotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative korotus korotukset
genitive korotuksen korotusten
korotuksien
partitive korotusta korotuksia
illative korotukseen korotuksiin
singular plural
nominative korotus korotukset
accusative nom. korotus korotukset
gen. korotuksen
genitive korotuksen korotusten
korotuksien
partitive korotusta korotuksia
inessive korotuksessa korotuksissa
elative korotuksesta korotuksista
illative korotukseen korotuksiin
adessive korotuksella korotuksilla
ablative korotukselta korotuksilta
allative korotukselle korotuksille
essive korotuksena korotuksina
translative korotukseksi korotuksiksi
instructive korotuksin
abessive korotuksetta korotuksitta
comitative korotuksineen
Possessive forms of korotus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person korotukseni korotuksemme
2nd person korotuksesi korotuksenne
3rd person korotuksensa

Anagrams[edit]