ruumen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

ruumen

  1. husk

Declension[edit]

Inflection of ruumen (Kotus type 32/sisar, no gradation)
nominative ruumen ruumenet
genitive ruumenen ruumenien
ruumenten
partitive ruumenta ruumenia
illative ruumeneen ruumeniin
singular plural
nominative ruumen ruumenet
accusative nom. ruumen ruumenet
gen. ruumenen
genitive ruumenen ruumenien
ruumenten
partitive ruumenta ruumenia
inessive ruumenessa ruumenissa
elative ruumenesta ruumenista
illative ruumeneen ruumeniin
adessive ruumenella ruumenilla
ablative ruumenelta ruumenilta
allative ruumenelle ruumenille
essive ruumenena ruumenina
translative ruumeneksi ruumeniksi
instructive ruumenin
abessive ruumenetta ruumenitta
comitative ruumenineen