sähkö

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index sä)

Etymology[edit]

Coined by Samuel Roos in 1845, based on the verbs sähähtää and säkenöidä.[1]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈsæhkø̞]
  • Hyphenation: säh‧kö

Noun[edit]

Finnish Wikipedia has an article on:

Wikipedia fi

sähkö

  1. electricity

Declension[edit]

Inflection of sähkö (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative sähkö sähköt
genitive sähkön sähköjen
partitive sähköä sähköjä
illative sähköön sähköihin
singular plural
nominative sähkö sähköt
accusative nom.? sähkö sähköt
gen. sähkön
genitive sähkön sähköjen
partitive sähköä sähköjä
inessive sähkössä sähköissä
elative sähköstä sähköistä
illative sähköön sähköihin
adessive sähköllä sähköillä
ablative sähköltä sähköiltä
allative sähkölle sähköille
essive sähkönä sähköinä
translative sähköksi sähköiksi
instructive sähköin
abessive sähköttä sähköittä
comitative sähköineen

Derived terms[edit]

Compounds[edit]

References[edit]

  1. ^ Häkkinen, Kaisa (2004-2005). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY. ISBN 951-0-27108-X.

Anagrams[edit]