särmä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: sarma, Sarma, sârmă, and šarma

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Origin unclear but possibly related to särkeä. Cognate with Estonian särme.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈsærmæ]
  • Hyphenation: sär‧mä

Noun[edit]

särmä

  1. (geometry) edge

Declension[edit]

Inflection of särmä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative särmä särmät
genitive särmän särmien
partitive särmää särmiä
illative särmään särmiin
singular plural
nominative särmä särmät
accusative nom.? särmä särmät
gen. särmän
genitive särmän särmien
särmäinrare
partitive särmää särmiä
inessive särmässä särmissä
elative särmästä särmistä
illative särmään särmiin
adessive särmällä särmillä
ablative särmältä särmiltä
allative särmälleˣ särmilleˣ
essive särmänä särminä
translative särmäksi särmiksi
instructive särmin
abessive särmättä särmittä
comitative särmineen

Derived terms[edit]