seisake

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Noun[edit]

seisake

  1. A railway stop, (UK) halt, (USA) flag stop, whistle-stop (a place where train stops to let off passengers, without infrastructure of a station).

Declension[edit]

Inflection of seisake (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative seisake seisakkeet
genitive seisakkeen seisakkeiden
seisakkeitten
partitive seisaketta seisakkeita
illative seisakkeeseen seisakkeisiin
seisakkeihin
singular plural
nominative seisake seisakkeet
accusative nom. seisake seisakkeet
gen. seisakkeen
genitive seisakkeen seisakkeiden
seisakkeitten
partitive seisaketta seisakkeita
inessive seisakkeessa seisakkeissa
elative seisakkeesta seisakkeista
illative seisakkeeseen seisakkeisiin
seisakkeihin
adessive seisakkeella seisakkeilla
ablative seisakkeelta seisakkeilta
allative seisakkeelle seisakkeille
essive seisakkeena seisakkeina
translative seisakkeeksi seisakkeiksi
instructive seisakkein
abessive seisakkeetta seisakkeitta
comitative seisakkeineen

Anagrams[edit]