serkku

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

serkku

  1. A first cousin.

Declension[edit]

Inflection of serkku (Kotus type 1/valo, kk-k gradation)
nominative serkku serkut
genitive serkun serkkujen
partitive serkkua serkkuja
illative serkkuun serkkuihin
singular plural
nominative serkku serkut
accusative nom.? serkku serkut
gen. serkun
genitive serkun serkkujen
partitive serkkua serkkuja
inessive serkussa serkuissa
elative serkusta serkuista
illative serkkuun serkkuihin
adessive serkulla serkuilla
ablative serkulta serkuilta
allative serkulleˣ serkuilleˣ
essive serkkuna serkkuina
translative serkuksi serkuiksi
instructive serkuin
abessive serkutta serkuitta
comitative serkkuineen

Synonyms[edit]

See also[edit]