sieppaus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

siepata +‎ -us

Noun[edit]

sieppaus

  1. A snatch, catch (act of capturing something with a swift motion).
  2. An interception (act of capturing, e.g. an enemy message, the ball in a ballgame).
  3. A kidnapping.

Declension[edit]

Inflection of sieppaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative sieppaus sieppaukset
genitive sieppauksen sieppausten
sieppauksien
partitive sieppausta sieppauksia
illative sieppaukseen sieppauksiin
singular plural
nominative sieppaus sieppaukset
accusative nom. sieppaus sieppaukset
gen. sieppauksen
genitive sieppauksen sieppausten
sieppauksien
partitive sieppausta sieppauksia
inessive sieppauksessa sieppauksissa
elative sieppauksesta sieppauksista
illative sieppaukseen sieppauksiin
adessive sieppauksella sieppauksilla
ablative sieppaukselta sieppauksilta
allative sieppaukselle sieppauksille
essive sieppauksena sieppauksina
translative sieppaukseksi sieppauksiksi
instructive sieppauksin
abessive sieppauksetta sieppauksitta
comitative sieppauksineen